Filip Forsberg
Keittiöpäällikkö Filip Forsbergille harmonia on sydämen asia. Vaikka kauneus lepää hänelle yksityiskohdissa, ympäröivä tunnelma seuraa poikkeuksetta lautaselle asti.
Filip Forsberg lataa akkunsa luonnossa. Kalastaminen on hänelle autenttista tekemistä, jonka parissa hektinen arki jää hetkessä taakse ja sielunmaisema värittyy seesteiseksi. Hän karttaa keinotekoisuutta ja keskinkertaisuutta kaikissa muodoissaan – koski asia sitten ruokaa, taidetta tai mitä tahansa muuta maan ja taivaan välillä.
Filip toimii Hotel AX:n keittiöpäällikkönä, ruokakonspetista vastaavana henkilönä sekä koko tiimin kannattelevana voimana. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä tiskarina aloittanut Filip on dynaamisen työhistoriansa aikana kerennyt toimimaan yrittäjänä, pyörähtämään ulkomailla ja avaamaan muutamat ravintolat.
Filip toteaa olevansa vasta uransa alkumetreillä, mikä kertoo hänen mentaliteetistaan paljon – valmiutta innovointiin, vauhdikkuuteen ja renessanssiin löytyy riittämiin.
“Ruoanlaiton on oltava aitoa tekemistä. Osapuolille on annettava lupaus siitä, että asioita saa ja pitääkin tehdä itse. Miksikään super-puristiksi en kuitenkaan taivu, vaikka rehellisyys on minulle tärkeä arvo.”
Taidetta Filip on kohdannut matkan varrella runsaasti mitä moninaisimmissa muodoissaan. Suhde väreihin on erityisen syvä; Filipin isoisä toimi Arabialla värikemistinä ja vaikka kiinnostus estetiikkaa kohtaan onkin Filipille luontaista, on se näemmä siirtynyt myös sukupolvelta toiselle.
Kokonaisuus ratkaisee
Italiassa asuessaan Filipin huomio kiinnittyi paikallisiin kivikirkkoihin, joiden antiikin ajalta asti rakentunut ambienssi herätti suurta mielenkiintoa. Eräs merkittävimmistä ja kokonaisvaltaisimmista kokemuksista taiteen parissa piirtyy edelleen selkeästi mieleen.
“Roomassa asuessani poikkesin sateisena päivinä turistivapaaseen Pantheoniin. Rakennuksen katossa sijaitsevasta reiästä ripotteli vettä sisään, joka loi majesteettisen viimeisen silauksen äänimaisemaan. Valtava, arkkitehtonisesti mykistyttävä monumentti sekä näkyi, kuului että todellakin tuntui!”
Filip ihailee arkkitehtuurin ohella taidemaalari Hugo Simbergin tuotantoa ja symbolismia. Suuntaus kiehtoo erityisesti siitä syystä, että se on metaforista ja ylittää todellisuuden rajat. Teoksissa kuolema tuo mukanaan selittämättömyyttä sekä piruja ja enkeleitä, mutta samalla nämä teemat saavat inhimillisiä piirteitä. Sidokset laajempaan kontekstiin ovat vahvat ja toki myös tulkinnanvaraiset.
Ruoanlaitto on Filipin mukaan rinnastettavissa taiteen luomiseen ja etenkin elämyksellisyyteen. Se on voimakas ja vitaalinen hetki, tapahtui se sitten yksin tai seurassa. Filip toteaa, että pelkkä maukas ja visuaalisesti miellyttävä annos ei kuitenkaan yksinomaa riitä, sillä tunnelman on tuettava tarjottavia.
“Mikäli miljöön osalta kaikki ei ole kunnossa, edes kultahippujen höylääminen annoksen päälle ei pelasta tilannetta. Valaistuksella, tarjoiluastioilla, tuoksuilla ja koko henkilökunnan yhteisellä uskolla tekemiseen on mittaamaton merkitys lopputuloksen kannalta.”