Ina Mikkola

toimittaja, ohjaaja, kirjailija ja tuottaja

Toimittaja ja ohjaaja Ina Mikkola tunnetaan yhteiskunallisia teemoja käsitelleestä asiaohjelmasta Hullu juttu, aikuisviihdeteollisuuteen antropologisesti pureutuvasta dokumenttisarjasta Ina <3 porno, Suomen tulevaisuutta käsittelevästä dokumenttisarjasta Ina <3 Suomi ja työelämään pureutuvasta multimediaohjelmakokonaisuudesta Ina Mikkolan Tilipäivä. Eri taiteen- ja kulttuurin aloilla liikkuva Mikkola on myös kirjoittanut kaksi kirjaa ja toiminut radiojuontajana. Mikkola on kietoutunut myös tapahtuma- ja tv-tuotantoihin tuotantoyhtö Revolutionista Productions kautta.

“Minulle rakkain taidemuoto on liikkuvan kuvan muodossa niin elokuvissa kuin tv-sarjoissa. Siksi olen päätynyt tekemään työkseni myös audiovisuaalisia tuotoksia, vaikkakin oma tekemiseni painottuu enemmän journalismiin ja dokumentaarisuuteen kuin taiteeseen. Tosin ajattelen, etteivät nämä myöskään poissulje toisiaan. Haen inspiraatiota eri taiteen kentiltä niin kuva-, katu-, ja performanssitaiteesta kuin musiikin, arkkitehtuurin ja muodin maailmasta. Taide on minulle myös väylä ymmärtää maailmaa, sivistyä, nauttia ja saada uusia oivalluksia.”

Mikkola on kiinnostunut Helsingin arkkitehtuuriin kätketystä taiteesta.

“Helsingin henki ja sen arkkitehtuuri kiehtovat minua. Etenkin se, miten taide on osana rakennuksia. Osana sellaisia paikkoja, joissa käy arjessa tai toisaalta käy niissä vain siksi, että niissä on taidetta. Siksi halusin valita tähän kokonaisuuteen Helsingistä löytyviä paikkoja, joiden seiniin on kätketty pala taidetta. Ei ripustettuna seinälle taulun muodossa, vaan kiinteänä osana rakennusta. Kaikki nämä paikat ovat olleet minulle alunperin vieraita ja tuntemattomia, mutta kun olen ne löytänyt, niistä on tullut ihailtavia aarteita.”

Elokuvateatteri Maxim

Rakastan elokuvissa käymistä, mutta rakastan sitä vielä enemmän, kun teatteri itsessään on jo vaikuttava. Vaikuttavuutta löytyy erityisesti Suomen vanhimmassa elokuvateatteri Maximista. Leffaan kannattaa tulla ajoissa, jotta ehtii ihailemaan kakkossalin kattoa reunustavia upeita seinäkoristeita. Koristukset ovat Maximia edeltäneen Olympia-teatterin ajoilta ja niissä seikkailee erilaisia ihmishahmoja kultaisella taustalla. Tuntuu, että elokuvatkin nousevat enemmän arvoonsa juuri tässä miljöössä.

Kahvila Robert’s Coffee Jugend Pohjoisesplanadilla

Robert’s Coffeen Pohjoisesplanadin kahvila sijaitsee lähellä toimistoani, joten käyn siellä usein. Rakennus on hyvin vaikuttava: 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa suunnitellusta jugendsalista löytyy lasikatto, massiiviset kivipylväsveistokset, ornamentteja ja kattomaalaus, johon on taiteiltu palanen syksyistä Helsinkiä. Kun ensimmäistä kertaa astuin tähän tilaan, olin ällikällä lyöty! Tuntui, että tila on jopa liian arvokas kahvilalle. Ja juuri oikeastaan siksi niin spesiaali, koska näin hienosta tilasta on mahdollisuus nauttia arjessa.

. 

Ravintola Sea Horse

Ravintola Sea Horsessa on upea seinämaalaus ja sisustus. Meri on minulle läheinen elementti, joten viehätyn herkästi kaikesta siihen teemaan liittyvästä. Ravintolan seinältä löytyy nimensä mukaisesti kookas ja hyvin tyylikäs 70-luvulla tehty merellinen maalaus, jossa on merihevosia. Maalausta katsellessa pohtii, miksi niin monen paikan seinät ovat kovin tylsiä, kun ne voisivat näyttää tältä! Eläviltä ja leikkisiltä. Menin alunperin ravintolaan vain ja ainoastaan katsomaan tätä maalausta. 

Ravintola Maxill

Asun Ullanlinnassa ja kuljen usein ravintola Maxillin ohi ja ihailen sen seinässä olevaa hyvin uniikkia kolmiulotteista kipsitaideteosta. Teoksessa on ihmisen kasvot ja kädet, jotka pitävät kahvikuppia. En ole törmännyt vastaavaan missään muualla Suomessa, enkä kyllä ulkomaillakaan. Olen ollut itse ravintolassa muistaakseni vain pari kertaa drinkillä, mutta teos vaikuttaa minut aina, kun kävelen siitä ohi. Siinä on jotain erityisen viehättävää ja herkkää.

Lasipalatsi

Helsingin ytimen Lasipalatsi on monelle tuttu rakennus, mutta uskallan väittää, että sen historia ja muotoilun monipuolisuus on tuntemattomampaa. Välillä nimittäin johonkin hyvin keskeiseen ei tajuakaan keskittyä tai perehtyä. Vaikka 30-luvulla rakennettu Lasipalatsi on yksi lempirakennuksiani, jopa minulle sen kaikki kulmat ja historia on osittain tuntematonta. Bongaan Lasipalatsista aina jotain uutta ja opin sen historiasta lisää. 

Minut esimerkiksi yllätti tieto siitä, että rakennus on alunperin tehty väliaikaiseksi, se on uhattu purkaa monesti ja siellä on ollut palmuja sisältävä talvipuutarha. Lempielementtejäni ovat tyylikkäät valokyltit – niiden fontit ja muotoilu. Pidän erityisesti katolla loistavasta kahvipannusta ja sisällä pyörivästä Amos Rex -valokyltistä. Myös sisällä olevat erityislaatuiset kellot ovat veikeitä. Rakennuksen kullanväriset yksityiskohdat ihastuttavat. Mielestäni koko rakennus eri elementteineen on yksi iso taideteos!